Body builder

Oi vitsi, kun väsyttää. Heräsin aamulla kellon soittoon ja jäin paikalleni miettimään, että mitäs jos menisi kouluun vasta parin tunnin päästä. Nukahdin siihen sitten hetkeksi ja heräsin paniikissa, että nyt olen myöhässä. en sentään ihan, mutta revein itseni ylös ja kiiirehdin kouluun. Oon kyllä niin ei-aamuihminen.

Koulun jälkeen kävin kaupassa ostamassa magnesium-tabletteja, kun luin, että ne saattaisivat auttaa noihin penikoihin. Tarttui mukaan myös proteiinijuoma.

Himassa väsäsin nopeasti salaatin (söin vahingossa kaikki, oli hyvää) ja söin sen noiden eilisten seitan-pihvien kanssa.

Ja tänään on luvassa hikistä toimintaa. Mennään kavereiden kanssa pelaamaan sulkapalloa liikuntasaliin. Sen jälkeen vielä tunnin salitreeni. Kivaa päästä salille pitkästä aikaa, varmaan viimeksi lukioaikoina tullut käytyä. Ehkä tässä vallan innostuisi. :) Ja tuo proteiinijuoma on sitten salin jälkeen juotavaksi. Alkoi vain vähän ällöttää, kun äsken huomasin, että siinä on kuutta E:tä. 

Juoksua ja safkaa

Maanantaita!

Jippijee! Tänään on ollut super hyvä päivä! Oltiin koululla keittiöllä duunailemassa safkaa. Oli ihanan vapaata kokkausta. meillä on meneillään ruokalistojen kehittämiskurssi, sain kunnian kehitellä kasvisruoan listalle. No, olen tässä jo hetken lueskellut Chocochili blogia ja sieltä bongasin ihania ohjeita. Tein Jerk-seitania ja limebataatteja. Tuohon vielä lisäkkeeksi punasipulilla täytettyjä herkkusieniä ja ihanan ihanaa kermaista viini-voivaahtokastiketta, Michael Rouxin Kastikekirjan mukaan. Tuosta kastikkeesta olin aivan mahdottoman ylpeä! En ole ennen tehnyt tuollaisia kokoon keitettäviä kastikkeita. Mutta onnistui täydellisesti! Se ei vaan ole vegaanista, kun siihen tulee tosiaan voita (hirveä 200g jötkäle). Mutta ehkä sen pystyisi myös valmistamaan kasvirasvasta.

Tässä ylpeän kokkikokelaan tuotos:

Ja sain safkata tuon annoksen plus loput seitanit nappasin rasiaan ja otin mukaan, niitä äsken tuossa napostelin. Seitanin maku jäi pikkuisen miedoksi, kun ei ollut marinadissa kuin vain pari tuntia. Mutta paljon parempaa kuin soijaleikkeleet!

Niin ja lisää hyviä juttuja tähän päivään. Sieltä työpaikalta soitettiin, PÄÄSIN TÖIHIN! Ihanaa! Upeeta! Paitsi joudun asumaan porukoiden nurkissa koko kesän. Ja kotipaikkakunnalla ei ole terassia. :( Mutta onneksi meidän takapihalla on! Ehkä sieltä pääsee joskus sivistyksen pariin karkaamaan.

Vielä hyvyyksiä. Aloitin tänään juoksutreenaamisen. Uusimmassa Sport-lehdessä oli kymmenen viikon treeniohjelma. Siinä lupailtiin, että jos sen suorittaa, on sellaisessa kunnossa että jaksaa juosta vitosen. Olisi hemmetin hienoa. 

Eka treeni oli puolen tunnin lenkki, 2 min. kävelyä ja 1 minuutti hölkkää. Tätä vuorotellaan 30 min. Viiden kilsan lenkki meni puolessa tunnissa, koiran kanssa siihen menee yleensä tunti. Miinuspuoli tässä juoksujutussa on se, että mä kärsin ilmeisesti penikkataudista. Sääriä särkee niin perkeleesti aina kun vähän kiristää tahtia. Pitää hankkia paremmat juoksukengät. Tai siis pitää hankkia juoksukengät. Nyt painan noilla peruskävelylenkkareilla. Ei varmaan hyvä.

Ja sporttimeininkiä on tulossa postistakin, nimittäin urheiluliivien muodossa. Niitä odotellessa...

Viikonloput!

On jotain niin parasta mitä tiedän! Mutta sunnuntai illat on kyllä jo hiukan masentavia. Kun tietää, että pitää mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla. :( Buu!

Mutta, mitä touhusin viikonloppuna. Kaikenlaista. Lähdin siis torstai iltana kotikunnille koiran kanssa. Perjantaina oli paikallisessa lounaskahvilassa työhaastattelu, siinä samalla kolmen tunnin harjoittelu. Halusivat nähdä, mihin musta on. No olihan musta, mutta ei vielä lupaillut mitään varmaa paikkaa. Palkka oli kyllä melkolailla alas poljettu, mutta ehkä sekin parempaa kuin ei mitään. Ja varsinkin työkokemuksen perässä olen, nyt sitä on niin vähän.

Kotona on aina muutenkin kiva käydä. Varsinkin pikkuveljen takia. :) Pikkuveli on aina ollut mulle se paras ja läheisin ihminen, sen kanssa touhutaan aina kaikkia pehmeyksiä. Ja isosiskokin majailee vielä väliaikaisesti kotona, sitäkin on kiva nähdä aina, ennen kuin se taas karkaa tuonne maailmalle. Mutta äiti ja isä... Ne on nyt kyllä vähän jotenkin höpsähtäneitä. Niihin pitää suhtautua  K Ä R S I V Ä L L I S E S T I . Mutta on nekin ihania. :)

Eilen oli oikein mahtava sää ja käytiin koiran ja siskon kanssa lenkillä, melkoisen pitkällä, taisi olla jotain lähemmäs seitsemän kilsaa. Illalla saunottiin ja otin pari siideriä, teki oikein hyvää, 20 päivää olen ollut alkoholittomalla linjalla. :)

Tänään sää oli vieläkin parempi! Mutta pitkiä lenkkejä en ehtinyt kiertää, sillä piti palata kämpille. Pikku lenkki kierrettiin kuitenkin ja näin tämän vuoden ensimmäisen perhosen! Se oli nokkosperhonen ja ilmeisesti juuri herännyt, oli vähän kohmeisen oloinen. Tökkäsin sormen sen alle ja se kiipesi sille, näytin sitä koiralle, joka pelästyi sitä. Nostin perhosen sitten aurinkoiseen kohtaan lämmittelemään. Ihana otus! Ja ihanaa huomata näitä pieniä merkkejä siitä, että kesä on tulossa! Harmi kun ei ollut kameraa mukana, olisi saanut kivoja kuvia.

Tänään äityliini kuskasi mut takaisin kämpille. Koiruus jäi kotiin vielä lomailemaan, sillä tulevana viikonloppuna  tulee olemaan niin pitkiä päiviä, etten sitä voinut mukaan ottaa. Täällä on kummallisen hiljaista. Mulla kestää aina hetkisen tottua siihen, ettei koira ole täällä.

Tekemistä riittää kyllä ilman koiraakin. Kotoa löytyi oikea aarre, jonka parissa saa helposti kulutettua tunnin jos toisenkin:

SUPER NINTENDO!

Tuota on pienenä hakattu ihan laittoman paljon. Mutta onneksi oli vielä tallessa ja toimiikin vielä, kun vain muistaa puhaltaa pölyt pois :P. Taidanpa ehkä pyytää ystäviä nyt viikolla kylään, järjestää Mario-bileet. Se oliskin kivaa. Nyt väki ehkä uskaltaa tulla kun tappaja-Rainer ei ole kotona. :)

Ääh, oon jo selittänyt hirveästi ja vieläkin olisi asiaa... No jätän jotain huomisellekin. Ja ylihuomiselle. Heippa hei ja mukavaa sunnuntai iltaa kaikille!

Niin ja ps. Kannattaa katsoa tänään FST5:ltä leffa nimeltä Ystävät hämärän jälkeen. En ole itse nähnyt, mutta se perustuu John Ajvide Lindqvistin romaaniin. Ja ne on ihan parhaita. Ja hupsista se leffa alkaa viiden minuutin päästä! 

Time is passing by...

Viikot menee aivan älyttömän nopeaa. Nyt on jo keskiviikko. Ja kohta torstai. Jaiks. Aika tuntuu menevän nopeasti aina silloin kun sen ei tarvitsisi. Mutta mitä nopeammin aika kuluu, sitä nopeammin tulee kesä! Ja jäätelö, aurinko, rannat, terassit, festarit... <3

Mutta, takaisin tähän hetkeen. Kirpparikierros tuli tosiaan tehtyä. Tai kaverin kanssa kierrettiin kaksi kirpparia, kaksi vielä jäi katsastamatta. Eipä noista kyllä mitään ihmeellisiä käteen jäänyt. Paitsi yksi aivan kunkku juttu. :) Emalikattila! Sellaista olen jo pitkään himoinnut. Tai oikeastaan lähemmäs jotain tämän tyylistä:

(Kuva www.ts.fi)

Omani on tälläinen:

Mutta parempi kuin ei mitään! Tuolla on ihana sitten tehdä vaikka kesäkeittoa. :) Hyvässä kunnossa oli myös sisältä, hintaa oli 4,5 €.

Kattilan lisäksi mukaan tarttui myös jotain uutta; punaiset syömäpuikot ja kaksi puulastaa. Eli aika keittiöfiilareissa meni siis tuo aarteenmetsästys. Vaatteita en taaskaan löytänyt. Mutta täällä kirpputorit on melko kyseenalaista tasoa. Tasosta kertoo ehkä hyvin se, että joku myi pussitettuja kiviä (siis ihan tavallisia, noin peukalon kokoisia kiviä), hintaa tällä löydöllä oli 1 €. Jäi ostamatta.

Huomenna matkataan koiran kanssa kotikunnille. Perjantaina on heti aamusti työhaastattelu ja kolmen tunnin osaamisnäyttö. Toivottavasti tämä duunipaikka nyt tärppää. Kesä työttömänä saattaa kuulostaa ihanan rennolta ja mukavalta, mutta on kaikkea muuta kuin sitä. Kokemusta on.

Ja vielä tähän loppuun kunniamaininta blogin ensimmäiselle lukijalle! Ihana nähdä, toivottavasti viihdyt! :)

Sataa, sataa ropisee...

Vesisade on kyllä mielestäni ihan kivaa vaihtelua lumisateelle. Odotan kesää jo niin kovasti, että lumisade saa mut aina masentumaan. Vesisade olisi muuten ihan kiva, jos ei tarvitsisi mennä pihalle.

Lähdin Raikun kanssa lenkille oikein pirteänä ja soitin uutta musiikkia täyteen ladattuna. Enpä ollut vilkaissut ikkunasta ulos, joten vesisade ihan pääsi yllättämään. Ei satanut paljoa ja ajattelin, että on ihan kiva kävellä pikku tihkusateessa. Puolessa välissä lenkkiä alkoikin satamaan oikein kunnolla, tuli kiire kotiin. Märkiä oltiin molemmat.

Mutta kuinka mukavaa oli alkaa keittelemään lämmintä ja aurinkoista bataattikeittoa kun oli isommat vedet saanut kuivattua! Ja siihen sivuun vielä niitä porkkana-kaurarieskoja. 

Tässäpä ohjeet molemmille, suosittelen nautittavaksi koleana sadepäivänä. :)

Aurinkoinen bataattikeitto

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

800g bataattia

4 pientä perunaa

1/2 pieni kukkakaali

2 isoa porkkanaa

1 dl soijakermaa

2 rkl rypsiöljyä

2 rkl hunajaa

vettä

currya

chiliä

juustokuminaa

rosmariinia

suolaa

pippuria

Kuumenna öljy kattilassa. Lisää kuutioitu sipuli ja hienonnettu valkosipuli. Tässä vaiheessa on hyvä myös lisätä mausteet, sillä useimmat vapauttavat enemmän aromeja kuumennettaessa öljyssä. (Mausta oman maun mukaan, itse pidän niin mausteisesta ruuasta, että en viitsi tuohon määriä kirjoittaa). Kuutioi bataatti, peruna ja porkkana. Paloittele kukkakaali. Mitä pienemmäksi vihannekset kuutioit, sitä nopeammin keitto valmistuu. Lisää vihannekset kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät. Anna kiehua miedolla lämmöllä niin kauan, että vihannekset ovat kypsiä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää hunaja ja soijakerma, sekoita. Mausta tarvittaessa lisää. Tarjoa esimerkiksi kurpitsansiementen kera.

Tästä tulee keittoa noin 2-3 litraa.

Porkkana-kaurarieskat

(Ohje mukailtu Keiju Kaurajuoma-pakkauksesta)

1 porkkana

6 dl kaurahiutaleita

4 dl kaurajuomaa

1/4 dl rypsiöljyä

1/2 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

Pinnalle:

3 rkl auringonkukansiemeniä

Laita uuni lämpenemään 250-asteeseen. Kuori ja raasta porkkana. Yhdistä kaikki aineet kulhossa. Anna turvota noin 15 minuuttia. Levitä taikina kahdeksi pyöreäksi rieskaksi pellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle auringonkukansiemenet. Paista uunin keskitasolla n. 15 minuuttia.

Jippei! Ensimmäiset safkaohjeet! Hmm... Pitää yrittää panostaa tuohon valokuvaukseen, näyttävät nyt ruuat melko kelmeiltä. Ehkä tämänkin ajanmyötä oppii.

Muuten tämä päivä on sujunut ihan näppärästi. Lykkäsin vaatekomeron siivousta (taas), koska nukuin pidempään kuin oli tarkoitus. Olen käyttänyt suurimman osan ajasta kouluhommiin, rästitehtäviin. Nyt on oikein champion-fiilis ja loppuilta vaan löysäillään. 

Huomenna on luvassa kauan suunniteltu kirpparikierros. Toivottavasti löytyisi jotain kivuuksia. Olen niin katelliinen monelle bloggarille, jotka tuntuvat löytävän kaikenlaisia aarteita. No, mahdollisista löydöistä sitten myöhemmin lisää. Heippa hei!

Ihastuttavan aktiivista toimintaa.

Tein sen mitä toissapäivänä uhkasin. Siivosin, oikein kunnolla.
Yleensä tyydyn vaan imuroimaan isommat karvapallerot pois, mutta tänään hakkasin matot ja imuroin ja pesin lattian. Keittiön pöydänkin löysin kaiken sen roinan alta mitä sille oli taas kertynyt. Huomiseksi keksein myös tekemistä. Tätä olen lykännyt jo pitkään, mutta huomenna on sen aika... vaatekomeron siivous.
Varastoin kaikkia vanhoja vaatteita, ajattelen, että "kyllä mä varmaan tätä vielä käytän". Mutta nyt kyllä pistän säkkiin kaikki vaatteet, joiden olemassa olon olin jo unohtanut. Ja ehkäpä vien ne jopa kirppikselle. Vai ostaisikohan ihmiset ne Huuto.netistä?


Mulla on nyt monta aivan mahtavaa opusta luettavana.

Tuo Eläinten syömisestä on kyllä niin sydäntäsärkevää luettavaa. Tulee ihan sellainen olo, että tekisi mieli paukuttaa tuolla kirjalla kaikkia makkaranpurijoita päähän. Oleellisena pointtina kirjassa kun on, että moni tietää mitä eläimet saavat tehotuotannossa kestää, mutta he vain sulkevat silmänsä siltä.

Ja nuo muut teokset liittyvät mielenkiintooni tätä puhtaampaa ruokavaliota kohtaan. Ja joukossa on kyllä pari itse opiskeluun tarkoitettua keittokirjaakin. Olen turhautunut koulussa, kun meistä pitäisi jonkin alan ammattilaisia kouluttaa, mutta itselläni on sellainen olo, etten tiedä mistään mitään. Niinpä olen päättänyt opetella kokauksen saloja itsenäisesti. Ruoanlaittohan on vallan mukavaa ja bonuksena saan syödä kaikki tekeleeni. :P

Sytyttelin vielä ympäri asuntoa kynttilöitä palamaan. Yhdestä niistä leijui ihanan kesäistä tuoksua, mansikkaa.

Jos huomenna sitten niitä kokkailuja, vihdoin ja viimein. Tulossa bataattikeittoa ja porkkana-kaurarieskoja. Namskis!

Huomiseen!

Riistoa!

Sitäpä juuri! Ja vielä koulussa. Aivan käsittämättömän raskas meininki. Kaikki päivät täysiä kahdeksantuntisia ja vapaa-ajalle satelee tehtäviä. Koti on kyllä niin retuperällä, etten edes kehtaa sanoa. Ruokaa en ole sen paremmin ehtinyt laitella (mikä on toisaalta ihan jees juttu, painoa on tippunut tällä viikolla pari kiloa) joten ei ole tullut reseptejäkään. :( Mutta sentään vähän ruokafiilis-kuvia olen ehtinyt räpsiä.

Päivä lähtee käyntiin puurolla.

Onneksi huomenna on perjantai! Ja ah, viikonloppu. Vihdoinkin jää ehkä aikaa siivoiluun ja ruoanlaittoon. Jos oikein repäisisi ja tekisi kunnon kevät siivouksen! Ajankohta ei ole ehkä kaikista parhain, kun tuo koira raahaa multaa ja soraa ja ties mitä sontaa mukanaan sisälle. Suihkun lattia muistuttaa hiekkalaatikkoa.

Mmm... Hedelmiä ja raaka kaakaota.

Mitä myrkyttömyyteen tulee, niin siinä on tapahtunut huimia edistyksiä. ilmoitin maanantaina koulun keittiöväelle, että olen jättänyt ruokavaliostani myös maitotuotteet ja munan pois. Eli siis ryhtynyt ihan täydeksi porkkananpurijaksi. Eipä tuo kauheasti ole vaikuttanut kotiruokailuihini, muutenkin niin vähän noita edellä mainittuja tullut käytettyä. Mutta koulun keittäjät eivät tosiaan taida tuntea vegaanisen ruokavalion monia mahdollisuuksia. Tänään oli ruokana lasagnettea. Minulla oli kuivaa pastaa, tomaattimurskaa ja soijarouhetta. Ja kumma sinänsä, kun maidoton ruoka näytti oikein muhevalta. Käyttävät siinä soija/kaura-valmisteita, mutta eivät kasvisruoassa! No, keittiöllä on nyt kyllä ollut opiskelijoita valmistamassa safkaa, eli kai tuon ymmärtää. Mutta salaatit on olleet niin herkullisia, että eipä tuo niin haittaa.

Mutta nyt auttamaan koirulia, joka ei tunnu pääsevän yli uunin alle vierineestä namusta.